Päivi Tervonen, Metsähallitus

Arvokkaan rakennusperinnön hoitoa metsähallituksen sydänmailla


Kainuun mailla oli viime vuosisadan alussa satoja kruununmetsätorppia. Moni niistä on perustettu 1800-luvun loppupuolella – aikana, jolloin isojako oli tehty ja yksityisten maat oli erotettu valtion

maista. Väkimäärä Kainuussa kasvoi katovuosien aiheuttamista notkahduksista huolimatta nopeasti, ja tämä ajoi monia asumaan kruunun maille.


Tiaisen torppa 1 web

Vanha kruununmetsätorppa siirtyi vuonna 1997 valtion hallintaan. Se oli ollut asumattomana 1970-luvun lopulta. torppa on osoittautunut rakennusperinnön aarreaitaksi ja palkitsevaksi joskin vaativaksi korjauskohteeksi. Kuva: Päivi Tervonen, Kainuun museon kuva-arkisto.

Yksi Kainuun kruununmetsätorpista oli Tiainen Puolangan Kalhamajärven rannalla. Sinne saapui Juho Parkkinen perheineen; päärakennuksen kurkihirren alle kaiverrettiin vuosiluku 1886. Talo säilyi asuttuna vuoteen 1977 saakka, ensin torppana ja sittemmin itsenäisenä Alanteen tilana. Autioitunut tila siirtyi valtiolle ja Metsähallituksen luontopalveluille 1997. Näin se palasi takaisin ”kruunun” hallintaan.


Säästeliästä ja taitavaa puurakentamista

Tiaisen pihapiiri on rakennettu pitkällä aikavälillä: vanhin rakennus on 1880-luvulta, nuorimmat 1950-luvulta. Torpan rakennukset sijoittuvat maastoon kainuulaiselle talonpoikaisrakentamiselle
tyypillisellä tavalla. Järjestystä ohjasivat maaperä, ilmansuunnat, maanmuoto ja pihapiirissä liikkuminen. Asuinrakennus sijaitsee pihapiirin korkeimmalla kohdalla järven suuntaisesti ja sitä vastapäätä tuotantorakennukset. Savusauna ja jo purettu verkkoaitta  ijoittuivat rannalle.


Torppaa rakennettaessa lähes ainoa rakennusmateriaali on ollut puu. Sitä on käytetty säästeliäästi ja kekseliäästi, monessa muodossa. Talonpoikaiselle rakentamiselle on tarvelähtöinen rakennusosien kierrätys ollut tyypillistä: hyväkuntoista rakennusmateriaalia ei ole heitetty pois, vaan uusi käyttötarkoitus on aina löytynyt jostain puolelta pihapiiriä. Tuvan entisiä lattialautoja on käytetty saunan katteessa ja peilioven palanen on löytänyt uuden elämän navetan ikkunaluukkuna. Tiaisen rakennuksissa on paljon siirtomerkkejä, vaihdettuja hirsiä tai kokonaisia muualta tuotuja rakennuksia. Niukkuudesta kumpuava luovuus on yksi perusta paikan rakennushistorialliselle arvolle.


Vaikka rakennukset ovat suhteellisen nuoria, niiden rakentamistapa on vanha. Pirtin tuohimalkakattoa on korjattu 1960-luvulla ja 1930-luvulla rakennettuun savusaunaan on tehty säröslautakatto. Tuohikattoiset rakennukset olivat Kainuussa yleisiä vielä 1800-luvulla, mutta ne jäivät vähitellen pois käytöstä päre- ja sahalautakattojen yleistyessä. Sahatavara korvasi myös käsin työstetyn säröslaudan. Päärakennuksen kahta osaa, pirttiä ja kamaria, yhdistää harvinainen varhopatsasrakenne.

Huolellinen dokumentointi ja oppivaiset vanhan korjaajat

Hiljenneen asuinpaikan rakennuksia alettiin kunnostaa vuonna 1997. Korjaustöiden suunnittelussa ja työn toteutuksessa tärkeintä oli säilyttää pihapiirin rakennuksiin liittyvä herkkyys ja todistusvoimaisuus.
Työn toteutuksen veturina oli Kainuun ympäristökeskus. Suunnitteluryhmään kuuluivat Metsähallituksen luontopalvelut ja Kainuun Museo. Rahoittajana oli työvoimahallinto. Pääsuunnittelijaksi palkattiin arkkitehti Antti Pihkala, kansanomaisen rakentamisen ja säröslaudan käytön osaaja Oulusta.

Kaikki rakennukset dokumentointiin huolellisesti ennen töiden aloittamista. Jokaiselle rakennukselle tehtiin kunnostussuunnitelma. Torpalle johtava tie kunnostettiin ja pihapiirin läheisyyteen rakennettiin opastuskatos. Arkkitehti Pihkala jäsentää ajatuksiaan saadustaan toimeksiannosta julkaisussa Tiaisen torpan kunnostus 1997–1999 seuraavasti:


Tarkoituksena on antaa kävijälle kuva kainuulaisen torpparin asumisen ja elämisen ehdoista 1900-luvun alussa. Koko rakennusryhmän säilyminen on tärkeää. Poistamisen ja uusimisen sijasta vanhat rakenteet pyrittiin ensisijaisesti tukemaan ja paikkaamaan, toissijaisesti korvaamaan samaa materiaalia ja työtapaa käyttäen.

Jo ennen pääsuunnittelijan valintaa päärakennukselletehtiin suojakate. Se mahdollisti arvokkaan tuohimalkakatteen dokumentoinnin. Huolellinen dokumentointi, säännölliset työmaakokoukset ja yhteinen tunne uuden oppimisesta vanhojen menetelmien myötä, kuvaavat hyvin kaksivuotista kunnostushanketta. Työnjohtajana torpan työmaalla toiminut rakennusmestari Simo Sainsalo kiteyttää torpan kunnostuksessa kertovassa dokumentissa vaativaa uudenlaisen työn tekemistä:


Kirves oli tärkeä työväline tästä kohteesta alkaen, sillä navetassa oli lohkotun laudan lisäksi paljon veistettyä pintaa. Vain kaksi ehyttä kattopärettä oli löydetty, mutta se riitti uuden malliksi.
Koko projektin kriittisin vaihe oli päärakennuksen pirttipään hirsityö. Siinä oli kirvesmiesten taidot koetuksella. Harjavuolen noustessa paikoilleen 22.7. -99 ilmeet kirkastuivat – me teimme sen!

Korjaushanke kesti vuodet 1997–1999. Tiainen on nykyisin yksi valtakunnallisesti arvokkaista rakennetuista kulttuuriympäristöistä (RKy 2009). Rakennus on Metsähallituksen Pohjanmaan luontopalveluiden hallinnassa, ja Metsähallitukselle se on osa valtion strategista kiinteistövarallisuutta. Luontopalveluiden rakennusperinnön hoidon kannalta hanke loi pohjan tietovarannolle ja yhden mallin rakennusperinnön hyvälle hoidolle. Tätä luontopalvelut on hyödyntänyt omassa suunnittelujärjestelmässään sekä Tiaisen että muiden vastaavien kohteiden osalta.

Reiska valvoo, suunnittelee ja hankkeistaa

luontopalvelut seuraa säännöllisesti arvokkaiden rakennusten hoidon tilaa Reiska-tietohallintajärjestelmän avulla. Sinne kirjataan tiedot paikan historiasta, ominaisuuksista, hoidon suunnittelusta ja toteutuksesta. Reiska on hoidon suunnittelun keskeisin työväline.


Tiainen Tervonen 3 web

Käytännöllistä ja kestävää. Tiaisen torpan kaivonkannen saranat ovat kestäneet vuosikymmeniä. Kuva: Päivi Tervonen, Metsähallitus.

Tiaisen osalta viimeisimmät kirjaukset Reiskassa ovat kesältä 2014, jolloin päärakennuksen ja pihaladon kattojen malkapuut uusittiin ja rakennusten välitöntä ympäristöä muotoiltiin perustusten ilmankierron korjaamiseksi. Työ toteutettiin Metsähallituksen KUIKKA-hankkeessa, jossa kunnostettiin Kainuun puistoalueen valtakunnallisesti arvokkaita rakennusperintökohteita niiden arvoja kunnioittaen ja säilyttäen sekä tuotettiin uutta opastusaineistoa.


Suurin osa luontopalveluiden tekemästä rakennusperinnön hoidosta tapahtuu hankkeiden kautta. Osana hankesuunnittelua Reiskasta selvitetään muun muassa kohteen hoitotarpeet sekä palveluvarustustilanne, eli liittyykö esimerkiksi kohteen saavutettavuuteen ongelmia, joita voidaan parantaa osana hoitotoimenpiteitä.

Paikalliset mukaan kunnostustöihin

Tiaisen torppa on hyvä esimerkki valtion maalla olevasta kohteesta, jonne tulo on pienen vaivan takana, mutta tämä vaiva kannattaa nähdä. loppukesän iltana 2013, osana torpan vuotuista niittotapahtumaa, pirtissä alettiin spontaanisti muistella paikallisia kummitusjuttuja ja kylällä tapahtuneita veritekoja vuosisatojen takaa. Paikallisten tarinat tuovat kohteen historiaan siellä eletyn elämän.


Tiainen Tervonen 4 web

Torpan tuohimalkakatto kunnostettiin kesällä 2015. Taustalla olevan navetan myrskyn riepottelema katto odottaa korjausta. Kuva: Päivi Tervonen, Metsähallitus.

Yhä tärkeämpi osa luontopalveluiden hankkeita ja rakennusten kunnostamista on paikallisten osallistaminen. Sisältöjä on tuotettu yhdessä kyläläisten, yritysten, yhdistysten ja koululaisten kanssa. Alueella olevien opasteiden lisäksi tarvitaan tietoa sähköisessä muodossa, mikä tuo takamailla sijaitsevan torpan lähemmäksi niitäkin, jotka eivät paikan päälle pääse.


Metsähallituksen hoitohankkeista huomaa, että rakennusperinnön hoito kiinnostaa. Mahdollisuus osallistua tuohimalkakaton korjaamiseen toi Tiaisen pihalle viime kesäkuussa runsaan osallistujajoukon.


Tiaisen torpan huoltoväli suurempien korjausten osalta on noin 15 vuotta. Kesäkuun alussa 2015 suoritetussa katselmuksessa, jossa paikalla oli erikoissuunnittelija Päivi Tervonen ja puistomestari Kari Kela, arvioitiin, että seuraavana kunnostuskohteena on navetan pärekatto. KUIKKA-hankkeen töitä arvioitaessa 2014 katon kunto havaittiin vielä hyväksi. Tilanne voi kuitenkin muuttua nopeasti vaikka vain yhden myrskyn vuoksi. yksi uusi tärkeä elementti hoidon suunnittelussa onkin varautuminen ilmastonmuutoksen aiheuttamiin lisääntyneisiin myrskytuuliin. Toukokuun lopun lyyli-myrsky oli kaatanut pihapiirin läheisyydestä puustoa ja ilmeisesti liikutellut 16-vuotiasta pärekattoa. Katon kunto kirjattiin tietojärjestelmään odottamaan toimenpiteiden ja korjausten suunnittelua.


Elämä Kalhamajärven rannalla jatkuu. Kaivertaessaan vuosilukua torpan päätyyn torppari teki tavallaan ensimmäisen historiatiedon kirjauksen Reiska-tietokantaan. Tämä vaatimaton pihapiiri valtion sydänmailla on nyt osa kansallisesti merkittävää rakennusperintöä – sitä valtio haluaa hoitaa mahdollisimman hyvin.



Lähteet


Pihkala, Antti 2000: Tiaisen torpan kunnostus 1997–99. Kainuun ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 174. Oulu.


Reiska Versio 2.0 (5.12.2008) A Tietokanta: MHG112. Ominaisuustiedot: Tiaisen torppa Alanteen tila.


Tervonen, Päivi 2001: Tiaisen kruununmetsätorpasta Alanteen tilaksi. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja Sarja A, No 132. Vantaa.


Inventointi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä RKy 2009: www.rky.fi