|
IR-VALOKUVAUSInfrapunavalokuvaIR-valokuvauksella on mahdollisuus nähdä pintaa syvemmälle. Menetelmä paljastaa lakkausten ja maalikerrosten alaista maailmaa, restaurointeja, signeerauksia, luonnossommitelmia, muutoksia työssä. Infrapuna läpäisee erityisen hyvin tiettyjä pigmenttejä, usein keltaisen ja ruskean sävyjä. Vihreät näkyvät yleensä tummina. Hiilellä vaalealle pohjalle tehdyt luonnokset saattavat paljastua maalauksen alta. Läpäisevyyteen vaikuttavat aineen paksuus, sideaineet sekä päällekkäisyydet. Läpäisevyys kasvaa aallonpituuksien kasvaessa ja on riippuvainen käytetystä mediasta (ir-valokuva/ir-reflektografia, transmitted-ir), suodatuksesta ja valaisusta. Aallonpituus digitaalisesti kuvaamalla jopa 1200 nm, filmille noin 700–900 nm. Vääräväri-infrapuna Kuvankäsittelyllä tuotettu kuva, jossa normaalivalotetusta valokuvasta ja infrapunakuvasta yhdistetään vääräväri-infrapunakuva. Normaalivalotetun kuvan vihreä värikanava korvataan sinisellä, sininen punaisella ja punaisen värikanavan korvaa infrapunakuvan punainen värikanava. |  |
UV-VALOKUVAUS
UV-fluorenssi
UV-kuva voi paljastaa tiettyjä pintakäsittelyaineita, poistettuja ja puhdistettuja alueita, restaurointimaalauksia ja joskus myös alempia kerroksia. Paljaalla silmällä havaittava fluoresenssi syntyy, kun UV-valon lyhyt aallonpituus synnyttää materiaalissa pidempiä, näkyvän valon aallonpituuksia.
Yleensä fluoresoivat aineet ovat orgaanisia yhdisteitä, kuten pellavaöljyä, luonnonliimoja, hartseja ja vahaa. myös eri-ikäiset materiaalit saattavat erottua toisistaan, kun uv-valon imeytyminen materiaaliin muuttuu vaikuttaen näkyvään fluoresenssiin.
Myös tietyillä orgaanisilla pigmenteillä on vahva fluoresenssi. Valtaosa pigmenteistä on kuitenkin epäorgaanisia, eivätkä ne fluoresoi UV-valossa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tietyt epäorgaaniset pigmentit fluoresoivat sisältämiensä tunnettujen epäpuhtauksien takia.
Materiaalien tunnistaminen ainoastaan fluoresenssin perusteella ei ole suositeltavaa. Näkyvän fluoresenssin värin syntymiseen vaikuttavat sideaineet, pigmenttien epäpuhtaudet ja kerroksittain maalattujen pintojen sekoittuminen.
Lyhyen ja keskipitkän aallonpituuden uv-valo on vahingollista useimmille orgaanisille materiaaleille. Tästä syystä konservointikohteissa käytetään vain pitkiä aallonpituuksia (320–400 nm), jotka eivät lyhyinä ja rajoitettuina altistumisaikoina ole kohteelle vahingollisia.
UV-refektio
UV-heijastusvalon kuvauksessa kameran kennolle tallentuu silmälle näkymättömiä uv-säteitä, jotka joko heijastuvat kohteesta tai imeytyvät siihen. menetelmä paljastaa erityisen hyvin pinnan vaurioita, kuten likaantumista ja esimerkiksi lakan vaurioitumista, mutta erottelee myös eri materiaaleja ja niiden ikääntymisen eri vaiheita.
Kameroiden UV-herkkyyksissä on eroja, joten voimakkaat UV-valaisimet ovat yleensä tarpeen. Tiettyjen objektiivien käyttö saattaa lisätä kameran UV-herkkyyttä. Valotusajat ovat yleensä pitkät ja kuvat vaativat käsittelyä kuvankäsittelyohjelmalla.
Louhisaaren kartanon juhlasalin palkkirakenteisen katon kuvamaailma koostuu runsaasta ornamentiikasta sekä sadasta kuva-aiheesta, joissa vuorottelevat maisemat ja allegoriset figuurit. Maalaustyö on yksityiskohtaista ja värimaailma on aikanaan ollut yltäkylläisen värikäs. Valokuvaan on merkitty punaisella alueet, joihin materiaalitutkimukset kohdistettiin. Kuva: Mika Seppälä
Katon kuvausta varten juhlasaliin rakennettiin kuvauskisko, jota pitkin kameroita ja valoja liikuteltiin. Eri kuvaustapoja varten on omat, erityiset kameransa ja erikoisrakenteisella jalustalla saatiin kuvattua samalla kertaa kolmella eri kuvaustavalla. Kuvassa etualalla metropolia ammattikorkeakoulun valokuvauksen yliopettaja Mika Seppälä ja takana vasemmalta oikealle opiskelijat Sakari Saukkonen, Miitta Kämäräinen ja Karla Järvinen. Kuva: Heidi Söderholm
Kattomaalauksesta toteutettiin laaja analyyttisten valokuvien sarja. Kuvasarjassa on yksi katon monista allegorisista hahmoista Laupeus käytössä olleilla menetelmillä kuvattuna. Kuvat: Mika Seppälä
 Normaalivalo |  Sivuvalo | |
 UV-valo |  UV-reflektio |
Lisää tutkimusmenetelmiä:
Arkelogisia tutkimusmenetelmiä
Yleisimpiä kulttuuriperinnön luonnontieteellisiä tutkimusmenetelmiä
