Anu Vauramo, Metsähallitus

Metsähallituksen arvotusavain ja valtion rakennusperintö


Arvotusavain on työkalu, jonka avulla voi tarkastella Metsähallituksen hallinnassa olevaa valtion strategista kulttuurihistoriallista kiinteistövarallisuutta. Sen kriteereitä voi käyttää myös muiden toimijoiden hallinnassa olevaan rakennuskantaan. Avain toimii vertailuperusteena myös silloin, kun kiinteistöomaisuutta luovutetaan pois valtiolta.

Metsähallitus on valtakunnallinen organisaatio ja sen vastuulla on valtion maa- ja vesiomaisuuden hallinta. Metsähallituksen kohteita löytyy niin Lapin pohjoisosista kuin eteläisimmiltä saarilta. Suurin osa rakennusperintökohteista on sisämaassa ja Lapissa, vanhoilla valtion metsäalueilla.

Arvotusavain määrittää strategiset kohteet

Metsähallituksen hallinnassa oleva valtion strateginen kulttuurihistoriallinen kiinteistövarallisuus määriteltiin erillisessä hankkeessa vuonna 2013. Arvotusavain rakennettiin tähän työkaluksi. Työtä ohjasivat Museovirasto, ympäristöministeriö ja Senaatti-kiinteistöt.

Arvotusavain muodostuu kahdesta osasta: rakennuskantakaaviosta eli -ryhmittelystä ja Metsähallituksen rakennusperintökohteiden arvottamiskriteereistä. Kohteelle esitettiin kysymyksiä sen taustan selvittämiseksi: Miksi rakennus tai rakennelma on rakennettu? Mitä alkuperäisiä tai käytön jättämiä jälkiä siitä löytyy? Miksi se on Metsähallituksen omistuksessa? Miten kohde liittyy Metsähallituksen tehtäviin ja toimintaan?

Arvoitusavaimella tarkasteltavaksi otettiin noin sata valtion rakennuttamaa kohdetta. Mukaan tulivat suojellut rakennukset sekä muita kohteita, joilla on kulttuurihistoriallista arvoa. Jälkimmäisiin Metsähallituksen luokittelussa kuuluu muiden muassa valtakunnallisesti merkittävissä rakennetuissa kulttuuriympäristöissä (RKY) sijaitsevia kohteita, kohteita, joissa suojeluprosessi on kesken, sekä kohteita, joita Metsähallituksen omat asiantuntijat ovat pitäneet arvokkaina. Työryhmän luokittelussa kulttuurihistorialliseen kiinteistövarallisuuteen luettiin myös muinaisjäännökset, mutta niitä ei arvioitu arvotusavaimella.

Metsähallituksen tuottaman rakennuskannan osalta arvotusavaimen luokittelu rakennettiin tarkastelemalla sitä rakennusperintöä, joka Metsähallituksella oli vuonna 2013. Tämä rakennusperintö ryhmiteltiin kolmeen pääryhmään: valtion, yksityishenkilöiden sekä yhdistysten, yhteisöjen ja yritysten tuottamaan rakennusperintöön. Valtion tuottamasta rakennuskannasta käytiin Metsähallituksen tuottama rakennuskanta huolellisimmin läpi. Se jaoteltiin edelleen käyttötarkoituksen mukaan seitsemään alakohtaan: metsätalous, asuttaminen, nautinta, luonnonsuojelu, kulttuuriperinnön suojelu, retkeily ja matkailu.

Arvotusavaimella tarkastellaan aina kokonaista rakennusryhmää, ei yksittäisiä rakennuksia. Arvotusavaimen laadinnassa Metsähallituksen tuottama rakennusperinnön jaottelu perustuu sen tehtäviin ja roolin rakennuttajana. Metsähallituksen tuottamaksi rakennuskannaksi luettiin ne kohteet, jotka se on rakennuttanut tai sellaiset kohteet, joiden rakentamista se on ohjannut.
Metsähallituksen rakennuskannan erityispiirteenä on valtakunnallisen ilmiön esiintyminen paikallisesti, erityisesti tyyppipiirustuksissa. Arvotusavaimessa keskityttiin sellaisiin rakennus- ja rakennetyyppeihin, joiden vaalimiseen Metsähallituksella on erityiset edellytykset. Tällaisia ovat esimerkiksi suojeltujen kämppien edustavimmat kohteet.

Arvottamisavain kaavio

Arvojen tunnistaminen ja kohteiden keskinäinen vertailu

Arvotusavaimen arvottamiskriteerien pohjana ovat laki rakennusperinnön suojelemisesta (498/2010, 8 §) ja sen määritelmät suojelun edellytyksistä. Tällaisia edellytyksiä ovat harvinaisuus, tyypillisyys, edustavuus, alkuperäisyys, historiallinen todistusvoimaisuus ja historiallinen kerroksellisuus. Lain tulkinnassa korostetaan kriteerien käytössä harkinnanvaraisuutta ja sitä, ettei joka kohdan tarvitse täyttyä. Omaksi ryhmäksi luokiteltiin myös kansainvälisten sopimusten suojaamat kohteet(1) ja sellaiset kohteet, jotka on ostettu valtiolle niiden suuren kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi.

Kriteereistä muodostettiin taulukko, johon Metsähallituksen rakennusperinnön asiantuntijat kirjasivat Metsähallituksen tuottaman rakennusperinnön arvottamisessa huomioitavia asioita. Tämän jälkeen asiantuntijat sijoittivat valitut rakennusryhmät rakennuskantakaavioon omille paikoilleen ja niitä verrattiin kunkin rakennustyypin arvottamiskriteereihin. Lisäpisteitä sai säilyneestä pihasta tai puutarhasta. Saaduista pisteistä kohteelle laskettiin arvosana kulttuuriperintöarvoista. Arvosana oli lähtökohtana keskusteluun ja kohteiden valintaan.

Metsähallituksen rakennusperinnön erityispiirteenä on se, että monet kohteista sijaitsevat luonnonsuojelualueilla. Nämä rakennusperintökohteet sijaitsevat usein hoidetuissa perinneympäristöissä, joissa rakennuksia ympäröi rakentamaton maisema tai arvokas perinnebiotooppi. Jotta nämä päällekkäisiä arvoja sisältävät kohteet tulisivat tunnistetuiksi, otettiin lisätarkasteluun ne kohteet, jotka saivat korkeat pisteet luonnonsuojeluosiosta.

Lopputuloksena strateginen kiinteistövarallisuus

Arvotusavaimen avulla tunnistettujen tärkeimpien valtion tuottamien rakennusten joukosta valikoitiin strateginen kulttuurihistoriallinen kiinteistövarallisuus. Eri kohdetyyppien edustajia verrattiin strategisuuden kriteereihin. Monien kohdalla katsottiin, että niiden arvot on turvattu nykyisillä suojelumääräyksillä.

Vuonna 2013 valtion strategisen kulttuurihistoriallisen kiinteistövarallisuuden joukkoon valittiin lopulta 51 Metsähallituksen kohdetta. Mukaan luettiin myös kohteet, jotka oli todettu strategisiksi kulttuurihistoriallisiksi kohteiksi ministeriöiden työryhmissä, kuten Salpalinjaa ja puolustusvoimien käytöstä vapautuvien Helsingin edustan saarikiinteistöjen jatkokäyttöä pohtineen työryhmän linjauksissa. Myös kaikki Metsähallituksen hallinnassa olevat, Haagin yleissopimukseen ehdotetut kohteet on luokiteltu strategiseen kiinteistövarallisuuteen.

Arvotuksesta strategisten kiinteistöjen hallintaan ja hoitoon

Arvotusavain osoittautui käyttökelpoiseksi työkaluksi Metsähallituksen hallinnassa olevan rakennusperinnön luokittelussa. Sitä kehitetään edelleen Metsähallituksessa inventointitiedon karttumisen myötä.

Strategiset kohteet ovat Metsähallituksen kulttuuriperinnön huippukohteita. Osa näistä on kulttuuri- ja nähtävyyskohteita, osa käyttökiinteistöjä. Kaikkien strategisten kohteiden hoidolle on asetettu laatutavoitteet, mikä on auttanut arvioimaan yksittäisten kohteiden ylläpidon ja saavutettavuuden vaatimaa osaamista ja varoja. Pysyvää rahoitusta kohteiden käytölle ja ylläpidolle ei toistaiseksi ole. Metsähallituksen hallinnassa on myös merkittävä määrä muuta kulttuurihistoriallista kiinteistövarallisuutta, joiden vaalimisessa uusia toimintatapoja on hyödynnetty.

Arvottamiskriteerit taulukko


Valtion strateginen kiinteistövarallisuus – kulttuurihistorialliset kriteerit

1. Historiallisen keskusvallan symboleihin kuuluvat kohteet, jotka ilmentävät keskusvallan historiallisia vaiheita.

2. Kansallisen identiteetin kannalta merkittävät kohteet liittyvät fyysisenä ympäristönä kansallisen identiteetin kannalta merkittävään ilmiöön tai henkilöön.

3. Valtion toimintaa ilmentävät kohteet ovat valtion kehityksen ja hallinnon kannalta olennainen ilmentäjä tai kohde on hankittu valtion omistukseen sen säilymisen turvaamiseksi.

4. Kansainvälisiä sopimuksia toteuttavat kohteet, joihin valtiolla on kansainvälisten sopimusten vuoksi strateginen intressi.

Metsähallituksen strateginen kiinteistövarallisuus

Metsähallituksen hallinnassa oleva valtion strateginen kiinteistövarallisuus täydentyi, kun Museovirastolta siirtyi vuoden 2014 alussa 27 strategista kohdetta Metsähallitukselle. Vuoden 2015 alussa Metsähallituksella oli 77 valtion strategista kulttuurihistoriallista kohdetta, joista suurinta osaa hallinnoi budjettivaroin toimiva luontopalvelut-yksikkö.

Suurin osa kohteista luetaan valtion toimintaa ilmentäviin kohteisiin. Museovirastolta siirtyneet linnanrauniot kuuluvat kansallisen identiteetin kannalta tärkeisiin kohteisiin tai historiallisen keskusvallan symboleihin. Kansainvälisiä sopimuksia toteuttavat kohteet sisältävät muinaisjäännöksiä eri puolilla Suomea.

Metsähallituksen rakennusperintö sisältää paitsi metsähallinnon myös puolustusvoimien ja merenkulkuviranomaisten rakennusperintöä eri puolilta maata. Strategisista kohteista rakennusryhmiä on kolmannes. Näistä puolet on Metsähallituksen rakennuttamia kämppiä, virkataloja tai muita vastaavia kohteita. Strategisista rakenteista merkittävimmän joukon muodostavat Salpalinjan kohteet.

Muinaisjäännökset muodostavat puolet Metsähallituksen hallinnassa olevasta strategisesta kulttuurihistoriallisesta kiinteistövarallisuudesta. Ne myös kuuluvat kansainvälisten kulttuurisopimusten piiriin. Kohdejoukko ei edusta kattavasti valtion hallinnassa olevia muinaisjäännöksiä, sillä Metsähallituksella on tuhansia muinaisjäännöksiä, joita ei ole tarkasteltu tästä näkökulmasta.

Valtion kiinteistöstrategia koskee myös kulttuurihistoriallista kiinteistövarallisuutta

Valtion kiinteistöstrategian mukaan myös valtion kulttuurihistoriallinen kiinteistövarallisuus jaetaan strategiseen ja ei-strategiseen kiinteistövarallisuuteen. Kiinteistöstrategiaa täydentävät valtion kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kiinteistövarallisuuden omistamisen ja hallinnoinnin järjestämistä selvittäneen työryhmän linjaukset (VaKuKi-työryhmä).

VaKuKi -työryhmän linjausten mukaan Museovirasto toimii valtion asiantuntijana kulttuurihistoriallisten kohteiden jaottelussa strategisiin ja ei-strategisiin. Museoviraston mukaan strategista kulttuurihistoriallista kiinteistövarallisuutta voidaan tarkastella suojelun turvaamisen näkökulmasta. Valtion ei tarvitse omistaa kaikkia arvokkaita kohteita. Olennaista on, miten kohteiden säilyminen turvataan esimerkiksi suojelupäätöksin. Valtion strategiseen kulttuurihistorialliseen kiinteistövarallisuuteen kuuluvat vain ne kohteet, joiden säilymiseen valtiolla on aivan erityinen mielenkiinto.


Viitteet


(1) Maailmanperintösopimus, Haag-ehdokkaat.