Juha Lemström, Senaatti-kiinteistöt

Senaatti-kiinteistöjen arvokiinteistöt


Valtion kiinteistöstrategian mukaisesti valtion omistamat rakennuskiinteistöt on keskitetty Senaattikiinteistöjen omistajahallintaan. Tällä hetkellä Senaatti-kiinteistöt hoitaa yli 10 000 valtion rakennusta. Lukumääräisesti suurin osa rakennuksista palvelee Suomen turvallisuustarpeita ja on muiden muassa puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen ja rikosseuraamusviraston käytössä. Tunnetuimpia ja näkyvimpiä rakennuksia ovat historiallisesti merkittävät monumentit, kulttuurirakennukset ja keskeiset valtiolliset rakennukset, kuten Turun linna ja muut keskiaikaiset linnat, Ateneum, Kiasma, Kansallismuseo, Kansallisooppera sekä
Valtioneuvoston linna. Joukkoon mahtuu lisäksi lukuisa määrä valtion tutkimuslaitosrakennuksia, oikeus- ja poliisilaitosten rakennuksia ja luonnollisesti suuri joukko valtion virastotaloja.


Valtiolla on historiansa aikana ollut myös erilaisia tehtäviä kuin nykyaikana ja myös niihin tarvittavia rakennuksia. Monet näistä rakennuksista ovat edelleen olemassa ja vielä alkuperäisessä käytössään, mutta uusien toimijoiden hallinnassa. Näistä mainittakoon sairaalat sekä juna- ja lentoliikenteen rakennukset. Viimeisin suuri muutos oli vuonna 2010 tapahtunut valtion rakentamien yliopistorakennusten siirtyminen varta vasten perustettuihin kiinteistöosakeyhtiöihin.


Senaatti-kiinteistöjen omistamaan rakennuskantaan on piirtynyt kuva Suomen valtion kehittymisestä Ruotsin kuningaskunnan itäisestä maakunnasta autonomiaksi, vähitellen järjestäytyväksi ja kehittyväksi teollisuusvaltioksi ja lopulta itsenäiseksi tasavallaksi sekä EU-jäsenvaltioksi. Kaikista vaiheista on jäänyt merkittäviä historiallisia rakennuksia valtion hoidettavaksi ja kertomaan Suomen tarinaa myös tuleville sukupolville. Samalla koko ajan syntyy uutta valtiollista rakentamista tämän hetken tarpeisiin. Osa näistä varmasti koetaan myöhemmin arvokkaaksi osaksi yhteistä kulttuuriperintöämme.


Kiasma Matti Tirri Museovirasto web2

Nykytaiteen museo Kiasma valmistui vuonna 1998 ja edustaa uudempia arvokiinteistöjä. Kuva: Matti Tirri, Museovirasto.

Vastuusuojelu

Senaatti-kiinteistöjen hoidossa on noin 500 suojeltua rakennusta, jotka on suojeltu rakennussuojelulainsäädännön nojalla (useimmiten asetuksella 480/85). Rakennuksia on myös kaavallisen suojelun piirissä. Muodollisesti suojeltuihin eivät toistaiseksi kuulu kaikki merkittäviksi. Tunnistetut ympäristöt ja rakennukset, esimerkiksi puolustushallinnon ja vankilalaitoksen rakennuskanta sekä sotien jälkeen valmistunut uudempi rakennuskanta. Kuten Suomessa yleisestikin, valtion rakennuskanta on nuorta. Valtaosa on rakennettu viimeisen reilun viidenkymmenen vuoden aikana ja ne ovat olleet ja ovat edelleen ensimmäisen peruskorjauksensa edessä. Tässä tilanteessa Senaatti-kiinteistöt ei ole voinut tyytyä jakamaan rakennuksia vain virallisesti suojeltuihin ja muihin rakennuksiin. Lähtökohtaisesti valtio rakennuttaa omaan käyttöönsä toiminnallisesti tärkeitä rakennuksia. Monet niistä ovat jo valmisteluvaiheessaan herättäneet laajaa huomiota ja ovat olleet yhteiskunnallisia ponnistuksia. Näistä mainittakoon Kansallisooppera ja Musiikkitalo.


Vuosituhannen alussa Senaatti-kiinteistöt on luonut oman toimintansa ohjausta varten arvokiinteistöt-ryhmän. Perusideana on ollut tunnistaa arvokkaaksi koettuja, usein uudehkoja rakennuksia ja muodostaa niistä rakennusryhmä, jota hoidetaan, ylläpidetään ja korjataan niin kuin ne olisivat suojeltuja rakennuksia, kuitenkin toiminnallisuuden ja taloudellisuuden reunaehdot huomioiden ja ymmärtäen, että hyvässä käytössä oleva rakennus säilyttää myös immateriaaliset  arvonsa. Virallisesti suojeltu tai tämänlaisen omatoimisen suojelun piirissä oleva rakennuskanta on parhaimmillaan käyttäjäorganisaatioiden arvostamaa ja heidän toimintaansa ilmentävää ja tukevaa.


Nuori ja omaa aikaamme lähellä oleva rakennuskanta on vaikeasti arvotettavaa pysyvän suojelustatuksen näkökulmasta. Vastuusuojelun näkökulmasta tilanne on selvästi helpompaa. Arvokiinteistöstrategiasta lähtevä vastuusuojelu vain tarjoaa myöhemmin tapahtuvalle arvottamiselle mahdollisuuden. Kun rakennus on säilyttänyt alkuperäistä identiteettiään elinkaarensa ensimmäisten vuosikymmenten ajan, voidaan myöhemmin arvioida, nouseeko se varsinaisen suojelun piiriin vai jääkö se suureen tavallisten rakennusten joukkoon. Näin ollen ei ole pelkoa ylisuojelusta ja siitä, että joku tavanomainenkin rakennus saa hieman erikoiskohtelua. Arvokiinteistövalikoiman muodostaminen Senaatti-kiinteistöissä käytiin pienellä asiantuntijaryhmällä läpi viimeisinä vuosikymmeninä valmistuneita uudisrakennushankkeita sekä uudistavia peruskorjauksia ja koetettiin tarkastella niitä muutamista näkökulmista:

→ oliko rakentaminen perustunut suunnittelukilpailuvoittoon
→ olivatko aikalaiset kokeneet rakennukset niin merkittäviksi, että niistä oli julkaistu artikkeleita esimerkiksi Arkkitehti-lehdessä tai muussa laatuarviointiin  perustuvassa julkaisussa
→ oliko hanketta esitelty julkisissa näyttelyissä, kuten Suomi rakentaa -katsauksissa

→ oliko kohde saanut jonkun palkinnon, esimerkiksi Rakentamisen Ruusun
→ oliko rakennus valittu Rakennushallituksen, Valtion kiinteistölaitoksen tai Senaattikiinteistöjen vuoden hankkeeksi tai saanut siinä maininnan

Kohteelle annettiin arvokiinteistön status, jos rakennus täytti useamman yllämainitun kohdan työryhmän mielestä selvästi. Tämä tieto on viety kiinteistötietokantaan ja sitä kautta edelleen ylläpidon ja korjaustoiminnan ohjeeksi.


Suojellun rakennuskannan hoito ja korjaukset

Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden jatkuva käyttö antaa niiden ylläpidolle ja korjaukselle kestävän taloudellisen pohjan. Senaatti-kiinteistöt pystyy pääosin hoitamaan käytössä olevat arvokiinteistöt samoilla taloudellisilla periaatteilla kuin muun sen hallussa olevan rakennuskannan. Tässä kohdin suojeltu ja vastuusuojelun piirissä oleva rakennuskanta eivät poikkea toisistaan. Suojeltujen rakennusten korjaukset ja muutokset
suunnitellaan tiiviissä yhteistyössä Museoviraston kanssa. Vastuusuojelun piirissä oleviin arvorakennuksiin sovelletaan pitkälti vastaavia periaatteita kuin suojeltuun rakennuskantaan, vaikka Museoviraston osallistuminen ei aina ole resurssisyistä mahdollista.


Lisä- ja täydennysrakentaminen kulttuurihistoriallisesti arvokkailla alueilla ja suojeltujen rakennusten lähialueilla toteutetaan suojeltuja rakennuksia kunnioittaen ja niiden säilymistä edistäen. Suojeltujen rakennusten uuden käyttötarkoituksen valinta tehdään rakennuksen ominaisuuksien perusteella siten, ettei uusi käyttötarkoitus vaaranna suojeluarvoja. Uudet toiminnat pyritään sovittamaan vanhojen huonetilaratkaisuiden ja rakenteiden periaatteisiin. luonnollisesti vastuusuojelun piirissä olevia rakennuksia voidaan helpommin täydentää ja muuttaa säilyttäen samalla niiden arvo. Suojeltujen rakennusten korjaustyössä pyritään säilyttämään mahdollisimman suuri osa rakennuksen olemassa olevasta materiasta. Rakennusosia uusitaan vain, kun olemassa olevaa ei kohtuudella voida korjata. Taloteknisten järjestelmien suunnittelussa lähdetään olemassa olevien järjestelmien parantamisesta.