|
Esitutkimukset ovat yleensä tarpeellisia seuraavissa tapauksissa ja tilanteissa:
|  Hankkeen osapuolet työmaan aloituskokouksessa Hämeen linnan vallihaudalla keväällä 2015. Kuva: Päivi Hakanpää, Museovirasto |
Suunnittelu- ja rakentamishankkeisiin liittyvissä arkeologisissa kenttätöissä tutkimustapojen valintaan vaikuttavat sekä kohteen että hankkeen luonne ja laajuus. Useimmissa tapauksissa pääsääntönä voidaan pitää, että mahdollisimman vähäinen kajoaminen arkeologiseen kohteeseen säilyttää sitä enemmän tulevaisuuteen, säästää kustannuksia ja pienentää myös aikatauluun liittyviä riskejä. Esimerkiksi linnoissa korjaukset on syytä toteuttaa mahdollisimman vähin kaivauksin. Joissakin tapauksissa kajoavat arkeologiset tutkimukset ovat kuitenkin välttämättömiä. Tämä koskee erityisesti tilanteita, joissa rakentamisen yhteydessä tullaan poistamaan maan pintakerroksia laajalta alalta. Suurissa maankäyttö- ja rakentamishankkeissa myös arkeologiset kohteet ja kerrostumat on yleensä perusteltua avata ja tutkia laajoina kokonaisuuksina.
Arkeologisessa kaivauksessa kajotaan kohteeseen
Kaivaus on arkeologisin menetelmin tehtävä kenttätyö, jossa kajotaan tutkimuskohteeseen. Kajoavia menetelmiä ovat esimerkiksi maakerrosten kaivaminen ja rakenteiden purkaminen sekä erilaisten näytteiden otto. Useimmiten arkeologisessa kaivauksessa tutkitaan kiinteää muinaisjäännöstä, mutta samoilla menetelmillä voidaan tutkia muutakin ihmisen toiminnasta syntynyttä kulttuuriperintöä maalla ja vedessä.Kaivauksen aikana paljastetaan ja tunnistetaan toiminnasta syntyneitä kerrostumia ja rakenteita, dokumentoidaan ja kerätään niihin liittyviä havaintoja ja löytöjä sekä otetaan näytteitä. Kenttätyövaiheen jälkeen seuraa jälkityövaihe, jolloin kaivauksessa kertynyt aineisto järjestetään, analysoidaan ja tulkitaan. Kaivauksen kulku ja johtopäätökset esitetään kaivauksen raportissa. Kaivausaineistoon kuuluvat myös kartat ja kuvat sekä muut tarpeelliset dokumentit.
Arkeologisten kaivausten tavoitteet ja menetelmät valitaan aina tutkimuksellisin perustein. Käytännössä kaivauksia toteutetaan vaihtelevissa tilanteissa ja erilaisista tarpeista. Sen mukaisesti kaivauksia voidaan jaotella seuraavasti:
Toimeksiantokaivaus tai tilauskaivaus – viranomaisen edellyttämä arkeologinen kaivaus, joka on tehtävä ennen hankkeen toteuttamista. Hankkeen toteuttaja tilaa tarvittavat työt arkeologiselta toimijalta ja vastaa niiden kustannuksista.
Pelastuskaivaus – yllättävässä tilanteessa tehty kiireellinen kaivaus – voidaan joutua tekemään esimerkiksi silloin, kun maankäyttöhankkeen yhteydessä on paljastunut ennestään tuntematon arkeologinen kohde. Toteutetaan tavallisesti toimeksiantokaivauksena. Pelastuskaivauksiin voidaan joutua myös esimerkiksi myrskyjen tai tulvien aiheuttamien tuhojen takia.
Tutkimuskaivaus – kaivauksen kohde on valittu pelkästään tieteellisin perustein esimerkiksi tutkimushankkeessa määriteltyjen erityisten kysymysten selvittämiseksi. Tutkimuskaivauksia voidaan tehdä myös muissa yhteyksissä, esimerkiksi muinaisjäännöksen hoidon, käytön tai restauroinnin suunnittelua varten.
Opetuskaivaus – kaivaus, jossa tieteellisten kysymysten lisäksi on tavoitteena ammatillinen koulutus arkeologian tutkimusmenetelmiin.
Yleisökaivaus – kaikille avoin kaivaus, jonka tavoitteena arkeologian popularisointi ja tutustuminen arkeologian tutkimusmenetelmiin.
Arkeologista valvontaa tehdään työmailla
Arkeologinen valvonta on arkeologin tekemä maaperään tai vedenpohjaan kajoavan työn seuranta erilaisilla työmailla, joissa kaivetaan. Tällaisia työmaita voi olla esimerkiksi kaupunkien katualueilla ja satamissa. Valvontaa voivat vaatia myös erilaiset johtotyöt, kuten kaapeloinnit ja vesi- ja viemärilinjat. Arkeologisessa valvonnassa tarkkaillaan, tuleeko työssä esiin kiinteitä muinaisjäännöksiä tai muuta arkeologista kulttuuriperintöä. Valvonnassa tulee tarvittaessa keskeyttää kaivutyö.Arkeologinen valvonta voi tulla kyseeseen esimerkiksi seuraavissa tilanteissa:
- Työmaan alueella on sijainnut arkeologisia kohteita, jotka ovat todennäköisesti tuhoutuneet.
- Kaivutyö sijoittuu tunnetun arkeologisen kohteen rajalle tai sen lähelle.
- Työmaan alueella tunnetaan arkeologista kulttuuriperintöä, mutta kaivutyö rajoittuu sitä peittäviin täytemaa- tai pintakerroksiin – valvonnalla varmistetaan, että täytemaan alle peittynyt kulttuurikerros tai rakenteet säilyvät – esimerkiksi sotahistorialliset kaivannot.
- Kaivutyö on pienialainen ja kohdistuu arkeologiseen kohteeseen todennäköisesti vain vähäisesti suhteessa sen koko laajuuteen – esimerkiksi historiallisen tielinjan poikki tehtävä putkikaivanto.
- Pitkä kaivulinja, esimerkiksi vesihuoltolinja, tehdään alueelle, josta tunnetaan ennestään arkeologisia kohteita tai ne ovat todennäköisiä.
Museoviraston ja hankkeen tilaajan edustajat maastokatselmuksessa arkeologisilla kaivauksilla Virolahden Uistesuolla joulukuussa 2014. Kuva: Vesa Laulumaa, Museovirasto
Suureen Rantatiehen liittyvän suosillan arkeologiset kaivaukset Virolahden Uistesuolla joulukuussa 2014. Kuva: Vesa Laulumaa, Museovirasto
Museoviraston arkeologi Petro Pesonen kartoittaa Helsingin edustalla sijaitsevan Isosaaren etelärannan taisteluasemaa elokuussa 2015. Kuva: Vesa Laulumaa, Museovirasto
Hämeen linnan läntisen vallihaudan pohjarakenteiden tutkimus käynnissä kesällä 2013. Kuva: Tiivo Uuksulainen, Museovirasto
