Pekka Lehtinen, Museovirasto

Säilyttävä korjaaminen johtolankana


Museovirasto on valtionhallinnossa rakennetun kulttuuriperinnön asiantuntija, jonka tehtäviin kuuluu seurata ja ohjata valtion rakennusten korjausja muutoshankkeiden suunnittelua ja toteutusta. Tarkoituksena on varmistaa arvokkaiksi todettujen kohteiden pysyvä hyvä säilyminen, kun niitä korjataan ja muutetaan vastaamaan uusia tarpeita. Artikkelin suositukset perustuvat Museoviraston arkityössä vuosikymmenten saatossa kertyneeseen kokemukseen.


Rakennuksen pitkäikäisiä arvoja vaaliva säilyttävän korjaamisen näkökulma on tarpeellinen kaikissa korjausrakentamisen hankkeissa. Valtion rakennukset ovat enimmäkseen niin sanottuja käyttökiinteistöjä. ihmisen toiminnan tilalliset tarpeet eivät perusteiltaan juuri muutu. Arkkitehtuuri, rakenteet ja tilat ovat hyvin hoidettuna paljon pitkäikäisempiä kuin yksittäisen sukupolven käyttötarpeet tai muuttuvat muodit esimerkiksi toimistojen tilankäytössä.
 

P1300255 web

Alkuperäisen käytön loputtua rakennussuojelulailla suojellulle Helsingin kulttuuritalolle oli löydettävä uusi luonteva käyttö. Suojeltavan arkkitehtuurin turvaksi rakennus hankittiin valtion omistukseen ja sen pitkä-aikaisesta käytöstä tehtiin suunnitelma. Uudelle käytölle tarpeelliset muutokset toteutettiin peruskorjauksessa. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto.

Korjaamisen tavoitteena on käytössä ja hoidossa kestävä rakennus

Korjausrakennushankkeessa yhdistyvät rakennuksen tekninen korjaaminen ja sen käytön vaatimat muutokset. Tavoitteena on hyväkuntoinen ja tarkoituksenmukainen rakennus. Hankkeet ja investoinnit eivät ole mielekkäitä, ellei korjattua rakennusta myös ylläpidetä.


Tekemällä kestäviä, kauniisti ikääntyviä ja huollettavia ratkaisuja korjaushankkeen suunnittelijat luovat omassa työssään ylläpidon edellytyksiä.


Rakennuksen korjaamisella hallitaan sen kaiken toiminnan jatkuvuutta. Rakennuksen hoito on siihen liittyvien prosessien hallintaa. Siivoojat tekevät työtään. ilmanvaihto toimii vaatien säännöllistä huoltoa, tarkastuksia ja säätöjä. Kiinteistöpäälliköt seuraavat rakennuksen kuntoa ja teettävät tarpeellisia korjauksia. isännöitsijä hoitaa taloutta ja varaa resursseja kuhunkin tehtävään. Rakennuksen korjaushankkeella voidaan vaikuttaa näiden prosessien jatkuvuuteen. Korjaushanke on pitkäjänteisen hoidon väline siinä missä säännöllinen ylläpitokin.


Korjaushanke on yhteensovittamista: rakennus, sen käyttö ja ylläpito

Rakennus on yhtälön kiinteä osa, johon sopiva käyttö voidaan istuttaa arkkitehtuurin keskeisiä piirteitä muuttamatta. Rakennuksen arvon pysyvään säilymiseen tarvitaan säntillistä ylläpitoa ja johdonmukaisuutta pienissäkin korjauksissa.


Käyttö on rakennuksen olemassaolon tarkoitus. Käyttö muuttaa luonnettaan ajan mittaan ja voi vaihtua toiseksi – rakennuksen pysyessä ja sen ylläpidon jatkuessa. Rakennuksen muuttamisessa uutta käyttöä varten on syytä olla pidättyväinen. Suunnittelussa on syytä tutkia miten rakennuksessa jo olevia tiloja ja ominaisuuksia käytetään hyödyksi. Käyttöä palvelevien muutosten suunnittelussa on tähdättävä toimenpiteiden yksinkertaisuuteen. Liian tarkkaan yhtä käyttötapaa varten räätälöidyt tilat eivät jousta tilanteen muuttuessa, mikä johtaa taas uuteen muutokseen.


Kun rakennus saatetaan hyvään kuntoon, sen ylläpidolle on järjestettävä hyvät tiedolliset, taidolliset ja taloudelliset resurssit. Kohteelle ominaiset huollon, tarkastusten ja korjausten kysymykset on tunnistettava. Huoltohenkilöstö on perehdytettävä myös rakennuksen historialliseen arvoon, sillä ylläpidon valinnat perustuvat viime kädessä inhimillisiin havaintoihin ja valintoihin.


P1130086 web

Rakenteiden toimintaperiaatteet, materiaalit ja toteutustavat kuuluvat arkkitehtuurin ominaisluonteen olennaisiin tekijöihin. Monipuolinen ja huolellinen tutustuminen niihin on asiantuntijoiden työtä. Ullakolla, kellareissa ja aputiloissa on nähtävillä rakennustapaa, rakennushistoriaa ja tekniikkaa valaisevia yksityiskohtia. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto.

Korjaushankkeen suunnittelun vaiheita

Käyttövaihtoehtojen vertailu
Rakennukseen sopiva käyttö on onnistuneen pitkäjänteisen hoidon keskeinen edellytys. Käyttöä koskeva päätös tehdään usein kevyellä suunnitteluharkinnalla ja kohteen erityispiirteitä huomioimatta, vaikka se ratkaisee suuren osan hankkeen kustannuksista ja rakennuksen muokkaamisen tarpeesta.


Päätös rakennuksen käyttötarkoituksesta kannattaa perustaa hyvälle tietopohjalle. Suositeltavaa on, että kokenut korjaussuunnittelija tai työryhmä perehtyy kohderakennukseen ja pohtii sen tilakokonaisuuksien soveltumista erilaisiin käyttötarkoituksiin ja tilankäyttötapoihin. Käytössä olevassa rakennuksessa kannattaa muistaa kuulla myös rakennuksen käyttäjää. Erilaisia vaihtoehtoja tulee vertailla ja kartoittaa, miten rakennusta jouduttaisiin muuttamaan, jotta se toteuttaisi kunkin käytön vaatimukset. Vertailuun on hyvä sisällyttää niin sanottu 0-vaihtoehto (rakennusta ei muuteta), joka antaa käsitystä käytön joustavuudesta ja kustannushaitarin minimiluvuista.


Varsinkin arvokkaissa rakennuksissa on hyvä olla aina selvitettynä luontevat käyttövaihtoehdot.


Suunnitteluryhmän kokoaminen
Säilyttävän korjaushankkeen suunnittelijoilta vaaditaan pätevyyttä, kokemusta ja näkemystä. Suunnittelijoiden on paneuduttava kohteeseen ennen suunnitteluratkaisujen tekemistä. Suunnittelusopimuksissa ja -aikatauluissa on huomioitava suunnittelua valmisteleviin selvityksiin tarvittava aika. Säilyttävän korjaushankkeen suunnittelutehtävä poikkeaa muista rakennushankkeista työmaalla tarvittavan huomattavan työpanoksen ja hankkeen dokumentoinnin osalta.


P1130268 web

Yksinkertaisenkin virastokäytävän pintamateriaalit ja -käsittelyt, väritys ja tekniset yksityiskohdat
voivat olla tarkasti yhteen sovitettu kokonaisuus. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto.

On parasta, että samat henkilöt vastaavat hankkeen suunnittelutehtävistä sen valmisteluvaiheesta valmistumiseen ja raportointiin saakka. Johdonmukainen, perusteellinen ja asiaan paneutuva suunnitteluprosessi säästää kokonaiskustannuksia ja tuottaa parhaan lopputuloksen.


Suunnittelutyöhön ryhtyessään kaikkien suunnittelijoiden on oltava perehtyneitä kohteen lisäksi suunnittelun tavoitteisiin. Kun rakennushanke vaatii lukuisia erityissuunnittelijoita, korostuu suunnittelua johtavan pääsuunnittelijan vastuu suunnittelijoiden yhteisestä näkemyksestä, suunnittelualojen yhteensopivuudesta ja lopulta suunnitelman kokonaisuudesta.


Rakennushistorian selvitys sekä erityisalojen tutkimukset ja selvitykset
Korjausrakentamisen suunnittelun erityinen piirre on se, että kohderakennus on jo olemassa. Suuri osa korjaustoimenpiteiden suunnitteluun tarvittavasta tiedosta on saatavissa rakennuksesta.


Jotta säilyttävän korjaushankkeen suunnittelu voidaan aloittaa, on kohteen rakennushistoriasta ja nykytilasta oltava kokonaiskuva. Suunnittelun aikana sitä voidaan tarpeen mukaan täydentää rajatuilla tarkentavilla tutkimuksilla. Esimerkiksi aiemman korjauksen toteutustapa ja -laajuus voi olla selvitettävä tarkoituksenmukaisten korjausperiaatteiden määrittelyä varten. Monet seikat varmistuvat vasta toteutustöiden yhteydessä rakenteita avattaessa ja korjausmenetelmiä kokeilemalla. Vasta tällöin suunnitelmat tarkennetaan lopulliseen muotoonsa.


P1290517 web

Varmaa ja täsmällistä tietoa rakenteiden sisältä voidaan saada vain rakenteita rikkovilla avauksilla. usein niitä voidaan tehdä vasta työmaavaiheessa, ja silloinkin hyvin rajoitetusti, asiantuntemuksella ja harkinnalla valituista paikoista. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto.

Kohteen rakennushistoria kannattaa selvityttää hyvissä ajoin, eli heti kun korjaushankkeen suunnittelu on tulossa näköpiiriin. Se on välttämätön työkalu säilyttävän korjaushankkeen suunnittelun tavoitteiden asettamiseen ja ohjaukseen.


Koska rakennushistorian selvitys  kartoittaa kohteen rakentamisen, korjausten ja muutosten ja käytön historian sekä nykytilan, se myös helpottaa määrittämään erityisammattilaisilla teetettävien selvitysten tarvetta koskien esimerkiksi rakenteita ja materiaaleja, haitta-aineita, väritystä ja pintamateriaaleja sekä sisustusta.


Erityisasiantuntijoilla suunnittelun yhteydessä teetettävät selvitykset ovat usein välttämättömiä, mutta ne eivät korvaa suunnittelijoiden omakohtaista ja kokonaisvaltaista perehtymistä kohteeseen. Perehtyminen rakennukseen kannattaa aloittaa, kun se vielä on käytössä ja ylläpidon piirissä. Tällöin voidaan havainnoida ja tutkia rakenteiden, tilojen ja järjestelmien käytännön toimivuutta.

Käyttömahdollisuuksien sekä korjaus- ja muutostarpeiden suunnittelua varten on tärkeä ymmärtää, miten rakennuksen on tarkoitettu toimivan ja miten se käytännössä toimii. Arkkitehtuurin olennaiset ominaisuudet on tutkittava, jotta niiden hyödyntämistä voi harkita, esimerkiksi:

→ teknisten järjestelmien tilat, reitit, jäsennys
→ rakenteiden toimintaperiaatteet ja suorituskyky
→ tilojen mahdollistamat olosuhteet


P1000539 web

Rakenteita ei tulisi rikkoa niitä lyhytikäisempien järjestelmien, osien ja laitteiden asentamista varten. Jos asennuksia ei voida välttää, arvokkaassakin tilassa on mieluummin hyväksyttävä niiden jääminen näkyviin. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto.

Korjaustarpeiden määrittelemiseksi tarvitaan asiantuntevia kuntoarvioita ja -tutkimuksia. Niiden tekemisen on perustuttava kohteen rakennushistorian ymmärtämiseen ja tutkittuun tietoon rakenneperiaatteista, materiaaleista ja toteutustavoista. Akuuttien korjaustarpeiden lisäksi korjausten suunnittelulla on myös pitkäaikaisempi käyttö rakennuksen tulevassa hoidossa, jossa niitä sovelletaan korjausohjeina. 


Aiempien hankkeiden asiakirjat ja huoltokirja ovat tärkeitä tietolähteitä korjaussuunnittelijalle. Käyttö- ja huoltokokemuksista kannattaa hankkia ensi käden tietoa suoraan talossa työskennelleiltä, etenkin ylläpidosta ja huollosta vastanneilta henkilöiltä.

 

P1220624 web P1220629 web

Alkuperäisten materiaalien ja toteutustapojen hallitseminen on tyypillinen kysymys julkisivukorjauksessa. Raekooltaan vaihtelevaa punaista maasälpärouhetta Hanasaaren kulttuurikeskuksen julkisivuelementtien pinnassa. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto.

 

Rakennusmittaukset ja tietomalli

Rakennus voi eri syistä poiketa sen rakentamista varten aikanaan laadituista suunnitelmapiirustuksista. Korjaus- ja muutossuunnittelussa tulee aina käyttää ajantasaisia mittapiirustuksia tai mittaamalla todennettuja piirustuksia. Mittauksen menetelmät, tarkkuus ja kolmiulotteisen mallin tarve määritellään kohteen ja hankkeen luonteesta riippuen. Suuressa kohteessa käyttökelpoinen suunnittelun apuväline voi olla digitaalisesti mitattu ja valokuvin täydennetty kolmiulotteinen tietomalli.


Rakennusmittaukseen perustuva kolmiulotteinen tietomalli on tarpeellinen esimerkiksi talotekniikan reittejä yhteen sovitettaessa. On muistettava, että mittapiirustus tai mitattu tietomalli on vain apuväline, joka yksityiskohdissaan voi olla epätäydellinen esimerkiksi rakenteiden sisään piiloon jääviltä osiltaan. Täydentävät yksityiskohtien mittaukset on usein sujuvinta tehdä käsin. Ennen toteutustöitä on lopulta aina varmistettava suunnitelmien vastaavuus itse rakennuksen, sen tilojen ja rakenteiden kanssa. Suunnitelman tarkentaminen vastaamaan rakennuksen todellisuutta kuuluu suunnittelijan työhön läpi hankkeen.

 

Suunnittelun aloittaminen ja periaatelinjaukset

Varsinainen suunnittelu voidaan aloittaa, kun käytettävissä on hyvät lähtötiedot rakennuksesta ja sen tulevasta käytöstä.


Perehdyttyään suunnittelutehtävään (kohderakennus ja sen tuleva käyttö) suunnitteluryhmä laatii yhteenvedon suunnittelun lähtötiedoista ja lähtökohdista. Niiden pohjalta voidaan arvioida hankkeen luonne – millaisissa suhteissa rakennusta säilytetään, korjataan, muutetaan ja uudistetaan.


Tältä pohjalta voidaan myös selvittää hankkeen suhde korjausrakentamista ja käyttötarkoitusta koskeviin normeihin. Hankesuunnitteluvaiheessa on olennaista selvittää korjaus- ja muutosperiaatteet, niiden mahdollinen poikkeaminen rakentamisen vallitsevista normeista sekä näiden suunnitteluratkaisujen toteutettavuus.


Rakennussuojelukohteiden korjaus- ja muutoshankkeissa on käytäntönä suunnittelun alkuvaiheissa yhteistyössä Museoviraston kanssa kirjata restauroinnin periaatteet eli kuvata, miten rakennussuojelua hankkeessa toteutetaan: mitä piirteitä erityisesti vaalitaan, miten niiden säilyminen käytännössä toteutetaan sekä miten tarvittavat muutokset sovitetaan suojeltavaan kokonaisuuteen.


Urakoista sopiminen
Koska korjaussuunnitelma voi tuntuvastikin tarkentua vielä toteutusvaiheessa, korjaushankkeen urakkakyselyä voi harvoin tehdä täsmällisistä toteutusvalmiista suunnitelmista. Olennaista on löytää hankkeelle sopiva urakkamuoto ja urakoitsija, joka kykenee sitoutumaan hankkeen tavoitteisiin ja yhteistyössä suunnittelijoiden kanssa kehittämään tavoitteiden mukaiset toteutussuunnitelmat.


Urakkasopimusta valmisteltaessa kannattaa harkita miten urakoitsijat sitoutetaan tavoittelemaan säilyttävää korjaamista yhteistyössä suunnittelijoiden kanssa, esimerkiksi rakenneavausten, koekorjausten ja mallitöiden kautta. Kohteeseen sopivien materiaalien ja toteutustapojen valitsemisen tulisi olla lopulta myös urakoitsijan intressi.


Säilyttävän korjaushankkeen urakka-asiakirjoissa
kannattaa tuoda esiin:

→ kohteen historia, merkitys ja luonne
→ kohteen nykytila
→ kohdetta mahdollisesti koskevat suojeluperiaatteet ja arkeologiset intressit
→ hankkeen tavoitteet ja luonne
→ suunnitelman periaatteet: säilyttäminen, korjaaminen, muutokset
• säilyttämisen tavoitteet, töiden ulkopuolelle suljettavat osat, suojaukset, muut työmaajärjestelyjen vaatimukset
• korjaamisen tarve, sisältö, tiedossa oleva tarvittava erityisammattitaito, kuten konservointityöt
• muutostoimenpiteiden sisältö ja kohdistuminen
→ työvaiheiden aloittamisen edellytykset
→ mallityömenettely, malliohjelma
→ suunnittelijoiden ja urakoitsijan yhteistyö suunnitelmien sovittamiseksi, esimerkiksi rakenneavauksissa esiin tuleviin seikkoihin.


P1090064 web

Muutokset on aina pyrittävä toteuttamaan niin, että ne voidaan myöhemmin purkaa vanhoja rakenteita ja materiaaleja vahingoittamatta. kuvassa puretaan holvikattoiseen tilaan myöhemmin tehtyä toimistohuonejakoa. Siisti ja hallittu purkutyö vaatii hyvää suunnittelua, ammattitaitoa, olosuhteita ja valvontaa, mutta säästää olennaisesti rakennusta, aikaa ja rahaa. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto.

Purkusuunnitelma ja työmaajärjestelyt
Kun rakennus muuttuu työmaaksi, säilyviä rakenteita on määrätietoisesti suojattava vaurioilta. Pintoja ja rakenteita on suojattava jo käyttäjän muuttaessa tyomaan alta. Se voidaan myös sopia urakoitsijan tehtäväksi.


Urakoitsijan tulee laatia ennen minkään töiden aloittamista tilaajan hyväksyttäväksi työmaasuunnitelma, jossa esitetään säilytettävien rakenteiden vaurioitumisen estävät työmaajärjestelyt ja työmenetelmät. On määritettävä tarvittavat olosuhdevaatimukset ja -seuranta sekä suunniteltava fyysiset suojaukset. On osoitettava työmenetelmiä koskevat rajoitukset ja ohjeet. Työmaaliikenteen reitit, varastointialueet, osastoinnit, töiden ulkopuolelle rajattavat ja suojattavat tilat on yleensä selkeintä esittää asemapiirustuksessa ja pohjapiirustuksissa.


Töiden toteutuksen ja työmaan järjestelyiden suunnittelussa urakoitsijan ja arkkitehdin yhteistyö on tarpeen.


Rakentamiseen kuuluvien valmistavien purkutöiden huolellinen harkinta ja hallinta on tärkeää. Purkutyöt on yleensä syytä määritellä erillisellä suunnitelmalla, johon kuuluvat purkutyöselostus ja ohjapiirustuksiin mahdollisimman tarkasti merkityt purkutyöt sekä töiden ajaksi suojattavat kohteet.


Purkamisen suunnittelu kuuluu arkkitehdille, rakennesuunnittelijan ja muiden erityissuunnittelijoiden täydentäessä suunnitelmaa omilta vastuualueiltaan.


Purkutyöselostuksessa (tai rakennustyöselostuksessa) on määriteltävä yksityiskohtaisesti eri rakenteiden ja pintojen työmaa-aikaiset suojaustavat, mitä ja miten suojataan.


Suunnitelmassa määritellään vaadittavat purkutyömallit, työmenetelmät sekä töiden edetessä suunnitelman varmistamiseksi tarvittava yhteistyö. Urakoitsijan ja suunnittelijan on paikan päällä yhdessä merkittävä purkujen rajat. Sopivat työmenetelmät ja purettavan lopullinen laajuus voidaan määrittää työn kuluessa esiin tulevan perusteella.


Kunkin kohteen purkamisesta vastaava urakoitsija on määritettävä suunnitelmassa. Purkutöiden merkitys korjausprosessin osana on selkeämpi, jos purkamisen suorittaa sama urakoitsija, joka lopulta vastaa  kohteen tai sen ympäristön kunnostamisesta. Etenkin säilytettävien osien kannalta työmaan hallinnan siirtyminen urakoitsijalta toiselle on ongelmallista.  


P1030157 web

Ennen korjaus- ja muutostöihin ryhtymistä on säilytettävät tilat ja materiaalit suojattava. On myös suunniteltava tarvittavat kulku- ja haalausreitit järjestelyineen. Töiden ulkopuolelle jäävät tilat on syytä erottaa työmaasta kokonaan. Jos niiden läpi joudutaan johtamaan työmaan kulkureitti, voidaan tilan läpi rakentaa väliaikainen kulkukäytävä. olosuhteita, kuten lämpötilaa, kosteutta, tärinää ja pölyä, on hallittava huolella. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto.

Suunnittelutyö toteutuksen aikana
Suunnittelijoiden työmaalla viettämä aika on tärkeä korjaushankkeen laatutekijä. Rakenteita avattaessa on aina arvioitava, ovatko korjaukset ja muutokset toteutettavissa suunnitellulla tavalla. Paikan päällä urakoitsijan kanssa varmistetaan myös yhteinen ymmärrys suunnitelman toteutuksesta. Esimerkiksi suunnitelmien mukaiset purkukohteet, -rajat ja -menetelmät urakoitsija ja suunnittelija toteavat ja merkitsevät paikan päällä.


Suunnitteluratkaisujen toteutettavuus ja vaikutukset varmistetaan mallitöillä, tarvittaessa vaihtoehtoisia ratkaisutapoja kokeilemalla ja vertailemalla. Mallitoteutus voi tuoda esiin suunnitelman tarkentamista edellyttäviä asioita. Mallimenettelyä käytetään suurina määrinä toistuvissa toimenpiteissä, samoin vaativaan ympäristöön tehtävissä töissä tai erityisosaamista tai eri työsuoritusten yhteensovittamista vaativissa töissä (esimerkiksi mallipurku, teknisen järjestelmän asennuksen malli, huonetilan väritys-, maalaustyö-, materiaali-, oven tai ikkunan kunnostusmalli, mallihuone). Monesti samaa rakennusosaa koskien tehdään
useita eri mallitöitä eri osa-alueista.


Mallitöiden ohjelma on sisällytettävä työmaaaikatauluun. Sitä laadittaessa tulee sopia kunkin mallin hyväksymiseen tarvittavista osapuolista. Kutakin mallityötä koskevassa suunnitelmassa on hyvä määritellä, mihin kysymykseen mallilla erityisesti haetaan vastausta tai varmistusta.


Kaikki mallit hyväksytään katselmuksissa jatkotyön pohjaksi. Hyväksytyt mallit tulee säilyttää referenssinä sovitulle toteutustavalle.


P1120648 web

Suunnitelmat viimeistellään toteuttamiskelpoisiksi suunnittelijoiden ja toteuttajien yhteistyönä työmallien avulla. Etenkin suurina määrinä esiintyvien tai toistuvien osien, kuten ikkunoiden, tarkoituksenmukaiset käsittelytavat kannattaa selvittää yksityiskohtaisesti paikan päällä kokeilemalla. Se voi vaatia useita erillisiä malleja työn eri vaiheista. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto.


Dokumentointi ja tietojen arkistointi
Kiinteistönhoidon ja tulevien korjausten suunnittelua varten jokaisesta korjaushankkeesta kannattaa laatia korjausraportti, jossa esitetään havainnollisesti, kootusti ja tiivistettynä hankkeen sisältö perusteluineen. Hankkeen yhteydessä syntynyt uusi tieto, kuten sitä varten laaditut selvitykset ja suunnitelmat talletuspaikkoineen, on syytä mainita raportissa. 


Tiedon kokoaminen raporttia varten tulee aloittaa suunnittelun alkuvaiheessa ja jatkaa läpi hankkeen, jolloin työmaan valmistuessa raportti voi valmistua nopeasti. Korjausraportin tekemisestä on sovittava jo suunnittelusta sovittaessa. Raportointi on luontevaa antaa pääsuunnittelijan tai keskeisessä roolissa olevan suunnittelijan tehtäväksi. Vastuuta aineiston keräämisestä voi jakaa useammalle taholle. Urakoitsija tulee velvoittaa omien työosuuksiensa dokumentointiin, esimerkiksi työmenetelmien ja materiaalien sekä kunkin toimenpiteen toteutuneen korjauslaajuuden kirjaamiseen.


Rakennustyön yhteydessä rakennuksesta tulee esiin paljon sellaista tietoa, joka on arvokasta rakennuksen hoidon ja tulevien korjausten suunnittelussa. Suunnitelmat ja rakennuksesta tehtävät selvitys-, tutkimus- ja dokumentointiraportit on syytä järjestää kiinteistön arkistoon pysyvästi säilytettäväksi, hoidosta ja suunnittelusta vastaavien saataville.


Laajemmassa kohteessa voidaan erikseen nimetä henkilö vastaamaan dokumentoinnin järjestämisestä, tiedon kokoamisesta ja tutkimusten koordinoinnista.


Rakennussuojelukohteita koskevista raporteista ja aineistoista sovittavassa laajuudessa toimitetaan kopio Museovirastoon.


Hankkeen yhteydessä kiinteistöhaltijan tulee päivittää kohteen tiedot omassa kiinteistörekisterissään.


Rakennusta ja rakennushanketta esitteleville aineistoille on hankkeen eri vaiheissa käyttöä. Rakennuksen tulevat käyttäjät, yleisö ja paikalliset tiedotusvälineet kaipaavat rakennushankkeen aikana tietoa kohderakennuksen historiasta ja merkityksestä sekä hankkeen tavoitteista ja valtion kiinteistönhallinnasta. On myös hyvä valmistautua korjatun rakennuksen esittelyyn hankkeen valmistuttua.


Myös rakennuksen ylläpitohenkilöstön perehdyttämisessä rakennuksen merkityksen, arvon ja erityispiirteiden esittely on tarpeen kohteen teknisten vaatimusten lisäksi. Esimerkiksi siivoojaa kilpailuttaessa on olennaista kertoa historiallisen rakennuksen säilyneiden pintamateriaalien merkityksestä ja erityisvaatimuksista työn tavoitteiden, käytettävien tekniikoiden ja puhdistusaineitten suhteen.


Korjaushankkeen toteutusvaiheeseen sisältyviä dokumentoinnin tehtäviä
Olemassa olevat rakenteet ja tilat (rakennustutkija/arkkitehti)
• toteutustöissä esiin tulevat asiat, esimerkiksi rakennekerrokset, materiaalit, toteutustapa.
• purettavat rakenteet
• hankkeessa toteutetut tutkimukset kokoava raportti
Muutosratkaisut perusteluineen (arkkitehti)
• korjausraportti
• työnaikaisilla muutoksilla ja lisätiedoilla päivitetyt suunnitelmat (loppudokumentit)
korjaustyön toteutustapa, laajuus ja kohdentuminen (urakoitsijat)
• toteutustöiden yksityiskohtaisempi dokumentointi, kuten kartat toteutuneista toimenpidealueista
• erikoistöiden kuten konservoinnin raportit


P1240999 web

Muutokset ja uudistukset on yleensä syytä kohdistaa sinne mitä on jo aiemmin muokattu. Sähköjohtojen reitit on aiemmassa korjauksessa sijoitettu lattian alle seinän vierustalle, minne myös uusien järjestelmien reitit tulee sovittaa vanhempia rakenteita ja materiaaleja vahingoittamatta. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto.

Käytön opastus

Valmistuvan rakennuksen ylläpito on tärkeää saattaa kestävälle tasolle.


Hankkeen aikana rakennuksen tulevasta ylläpidosta vastaavien henkilöiden on hyödyllistä saada seurata suunnittelua ja toteutustyömaata. Se parantaa olennaisesti heidän edellytyksiään vastata pitkäjänteisestä tehtävästä. Esimerkiksi rakenteiden korjauksiin tarvittavat ohjeet on osattava etsiä
suunnitelma-arkistosta.


Töiden valmistuttua urakoitsijoiden ja suunnittelijoiden tulee opastaa ylläpidon henkilöt tehtäviinsä, kuten teknisten järjestelmien käyttöön, säätämiseen ja huoltoon, siivoamisen menetelmiin, istutusten hoitoon ja huoltokirjan käyttöön. Myös rakennuksen käyttäjät perehdytetään rakennukseen.


Rakennuksen huoltokirja laaditaan tai päivitetään toteutustöiden yhteydessä. Suuremmissa hankkeissa siitä huolehtii erillinen konsultti. Joka tapauksessa huoltokirjan tekijän on seurattava toteutustöitä, jotta korjauskohteen erityispiirteet tulevat huomioiduiksi. Rakennuksen ylläpidosta vastaavien henkilöiden on hyvä osallistua huoltokirjan laadintaan. Huoltokirjaan liittyvien tarkastus-, huolto-, kunnostus- ja korjausohjeiden riittävyys, selkeys ja oikeellisuus kuuluvat pitkällä tähtäimellä koko rakennushankkeen laadun ja arvon säilymisen keskeisiin tekijöihin. Rakennustöiden valmistuessa suunnittelijat osaltaan valvovat huoltokirjan viimeistelyä.


Takuuajan kuluessa henkilöstön tulisi saada ohjausta huollossa ja ylläpidossa. Suunnittelijoiden tulee voida varmistaa, että esimerkiksi talotekniikan järjestelmät toimivat, niitä käytetään ja ylläpidetään tarkoitetulla tavalla. Sen jälkeen toiminta on pääosin henkilöstön kokemuksen ja huoltokirjaan kirjatun ohjauksen varassa.


Säilyttävän korjaushankkeen suunnittelun yleisperiaatteet
Rakennus on käyttöä varten. Korjauksella luodaan edellytykset rakennuksen käytölle, hoidolle ja ylläpidolle.
Perehdy kohderakennukseen ennen korjausten ja muutosten suunnittelua – sen  historiaan, arkkitehtuuriin, materiaaleihin ja toimintaperiaatteisiin. Huomioi tekniset järjestelmät arkkitehtuurin osana.
Hyväksy historiallinen rakennus. rakennus on pitkäikäinen. Älä turhaan muuta sitä tai uusi kunnossa olevia osia.
Tunnista kohteen arkkitehtuurin ja ominaisluonteen tärkeät tekijät ja aseta säilyttämisen tavoitteet.
Erittele korjaustarpeet. Korjaa vain se, mikä on rikki.
Säilytä, säästä ja hyödynnä rakenteita ja materiaaleja. Pyri hyväksymään rakennus rakenteineen ja tiloineen uuteen käyttöön mahdollisimman vähäisin muutoksin.
Hyödynnä alkuperäisen arkkitehtuurin ominaisuuksia. Sovi säännösten soveltamisesta rakennusvalvonta- ja pelastusviranomaisten kanssa.
Erittele muutostarpeet. Keskitä muutokset niin että koko rakennusta ei tarvitse muuttaa.
Mittaa ja tutki. Olemassa oleva rakennus on suunnittelun lähtökohta. lyö suunnitelmat lukkoon vasta, kun olet varmistanut ratkaisujen soveltuvuuden tarvittavin rakenneavauksin ja koekorjauksin.
Vaali rakennuksen omaa arkkitehtuuria. Sovita toimenpiteet rakennuksen  arkkitehtuuriin ja rakennustapaan. Huolehdi rakennuksen ominaisluonteen säilymisestä
kokonaisuutena. rakennuksen alkuperän tulee olla tunnistettavissa myös korjauksen jälkeen.
Ajattele tulevia korjaajia. Käytä johdonmukaisesti rakennukseen sopivia rakenteita ja materiaaleja. ikääntyvät, kuluvat ja rikkoutumisalttiit osat ja rakenteet on voitava korjata tai uusia muita rakenteita rikkomatta. Älä piilota asennuksia kiinteästi niitä pidempi-ikäisiin
rakenteisiin. tilapäistä tarvetta varten tehtävät muutokset on voitava tulevaisuudessa helposti poistaa.
Dokumentoi säilyvä rakennus ja siihen tehtävät toimenpiteet. Talleta tiedot.
Perehdytä ja opasta korjatun rakennuksen käyttäjät ja hoitajat kohteeseen.


P1250483 web

Suosi kunnostamista, paikkaamista ja korjaamista uusimisen sijaan. Arvokas ja kestävä terastijulkisivu Helsingin Aleksanterinkatu 7:ssä pidettiin käytössä paikkaamalla pahoin vaurioituneet kohdat tarkoin tutkitusti alkuperäisen kaltaisin työtavoin sekä rappauksen kiinnityksiä muuriin täydentämällä. Kuva: Pekka Lehtinen, Museovirasto.


 

Lähteet ja kirjallisuus


Rakennusosien työmaa-aikainen suojaus. Museoviraston korjauskortti 21. 2003. Tehtäväluettelot.


Käyttöohje KO12. RT 10-11105. Rakennustieto Oy. 2013.


Sekä erillisinä ohjekortteina julkaistut eri suunnittelualojen tehtäväluettelot HJR12 (RT 10-11107), PS12 (RT 10-11108), ARK12 (RT 10-11109), RAK12 (RT 10-11128), TATE12 (RT 10-11129).

Valtion rakennusperinnön vaaliminen. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 19. 1997.