Päivi Hakanpää ja Sallamaria Tikkanen, Museovirasto

Arkeologisia tutkimusmenetelmiä


Dendrokronologia
Puun vuosilustoja tutkimalla selvitetään puun kaatohetki. Vertaamalla näytteen vuosilustojen kasvua alueelliseen vuosilustokalenteriin saadaan selville puun absoluuttinen ikä. Menetelmä kertoo myös menneisyyden ilmastosta ja puumateriaalin alkuperästä. Kasvuhäiriöt ja liian vähäinen vuosilustomäärä (alle 50) estävät luotettavan ajoituksen tekemisen. Menetelmään kuuluu myös puulajin määritys.

Radiohiilimenetelmä
14C-menetelmä perustuu kaikissa elollisissa olevaan radioaktiivisen hiilen vakiomäärään, joka vähenee tietyllä nopeudella kasvin tai eläimen kuoltua. Radiohiilimenetelmää voidaan käyttää myös määrittämään laastin kovettumisaikaa, koska muurilaasti sitoo ilmakehän hiilidioksidia ja muodostaa epäorgaanisia karbonaattikiteitä.

Termoluminesenssimenetelmä
TL-menetelmää voidaan käyttää tiilien ja keramiikkaesineiden ajoittamiseen. Niissä olevat mineraalikiteet toimivat radioaktiivisen säteilyn mittareina. TL-tekniikan avulla mitataan esimerkiksi tiilen säteilyannos viimeisen kuumentamisen jälkeen sekä viimeisen kuumentamisen ajankohta (esimerkiksi se, milloin tiili on poltettu).

Siitepölyanalyysit
Menetelmällä tutkitaan järvien pohjasedimentteihin ja soihin kerrostuneita kasvien siitepölyhiukkasia. Analyysin avulla voidaan seurata ilmaston muutoksia ja ihmistoiminnasta johtuvia kasvillisuuden muutoksia. Menetelmää on käytetty muun muassa viljelykasvien historian selvittämiseen.

Makrofossiilitutkimus
Menetelmän avulla tutkitaan arkeologisilta kaivauksilta otetuissa maanäytteissä esiintyviä kasvin osia, jyviä ja siemeniä. Niiden avulla voidaan selvittää ihmisen ruokataloutta, viljelykasveja ja muinaista elinympäristöä.

Osteologia
Luututkimus tunnistaa ja tutkii kaivauksilla löytyneitä ihmisten ja muiden selkärankaisten luita. Ihmisten luista voidaan saada selville mm. vainajan sukupuoli, ikä ja pituus sekä terveydentila, sillä monet sairaudet ja vammat jättävät jälkensä luihin. Eläinten luut kertovat, mitä eläimiä on metsästetty, syöty tai pidetty kotieläiminä.

Arkeologisten löytömateriaalien konservointi
Vedessä ja maaperässä ollut materiaali on aina konservoitava, koska sen ympäristö on täysin muuttunut. Konservoinnin tarkoituksena on säilyttää esine pysäyttämällä materiaalien hajoaminen ja/tai korvaamalla materiaalista poistuneet tai liuenneet aineet jollakin toisella aineella. Konservointi ei pyri palauttamaan esinettä loistopäivien asuun, vaan siinä saa näkyä esineen elinkaari. Konservointimenetelmä valitaan löydön tarkan tutkimuksen ja dokumentoinnin jälkeen. Menetelmän valintaan vaikuttavat muun muassa käsiteltävä materiaali, löydön kunto, koko ja muoto. Orgaanisten materiaalien (puu, nahka, luu jne.) konservoinnissa esine kuivataan niin, etteivät esineen koko, muoto ja olemus muutu. Apuna käytetään vahvistavia muoveja tai pakastekuivausta, jossa esineessä oleva vesi haihdutetaan kiinteästä muodosta suoraan kaasuksi. Epäorgaanisten (esim. metallit, keramiikka) materiaalien konservoinnissa poistetaan esineestä siihen imeytyneet suolat.

Viistokaikuluotaus
Viistokaikuluotaus on akustinen mittausmenetelmä, joka antaa vesialueen pohjan pintakerroksesta eräänlaisen viistosti otetun ”ilmakuvan”. Viistokaikuluotauksessa alus vetää perässään ”kalaa”, jossa luotauslaitteisto sijaitsee. Parhaimmillaan data mahdollistaa myös kohteen koordinaattien likimääräisen määrittämisen. Luotaus tulee tehdä hyvissä olosuhteissa ja sopivilla taajuuksilla siten, että luotauksen ajolinjat, kaistaleveydet ja luotaimen uittosyvyydet kattavat kartoitettavan alueen kokonaan ja luotettavasti.

Monikeilaluotaus
Monikeilaus on akustinen mittausmenetelmä, jonka avulla voidaan kartoittaa vesialueen pohjan topografisia muotoja ja vedenalaisia rakenteita. Monikeilaluotaus tuottaa suoraan ylhäältä alas otetun ”kuvan”. Lisäksi on mahdollista saada kohteiden tarkat sijainti- ja syvyystiedot. Luotaus tulee tehdä hyvissä olosuhteissa parhaimman tuloksen saamiseksi.

Matalataajuusluotaus
Matalataajuusluotaus on akustinen mittausmenetelmä, jossa pyritään määrittämään pohjan pinnan lisäksi pinnan alaisten eri maalajien ja kalliokerrosten sijainti ja kerrospaksuus.