Raimo Jokela, Puolustushallinnon rakennuslaitos

Kestävää hoitoa arvoja kunnioittaen– esimerkkinä Vekaranjärven varuskunnan urheilutalo

Vekaranjärven varuskunta on puolustusvoimien valmiusyhtymä eli strategisesti tärkeä koulutuskeskus ja kehittämiskohde. Sen on täytettävä nykyaikaiset vaatimukset 3000 varusmiehen ympärivuotisena palveluspaikkana. Samalla varuskunta on todettu kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennetuksi ympäristöksi, ja arkkitehti Osmo lapon 1960-luvulla suunnittelemaa keskusaukiokokonaisuutta pidetään yhtenä itsenäisen Suomen rakennustaiteen merkkikohteena. Omistajan ja puolustushallinnon yhteisenä tahtona on hoitaa ja kehittää varuskunnan rakennuksia niiden arvoa vaalien.

Karjalan prikaatin urheilutalo on jälleen kovassa käytössä peruskorjauksen jälkeen. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto.

Vekaranjärven varuskunnan urheilutalo peruskorjattiin vuosina 2010–2011 osana Karjalan prikaatin korjaus- ja kehittämisohjelmaa. Korjaamisen periaatteet ja tavoitteet määriteltiin yhteistyössä Puolustushallinnon rakennuslaitoksen, puolustusvoimien, Senaatti-kiinteistöjen ja Museoviraston kesken.

Vekaranjärven varuskunnasta yksi kehittämiskohteista

Valkealan Vekaranjärven varuskunnan painoarvo osana puolustusvoimien organisaatiota kasvoi, kun se valittiin vuonna 1997 merkittävimmäksi koulutusta antavaksi varuskunnaksi yhdessä Säkylän ja Kajaanin varuskuntien kanssa. Tällöin oli perusteltua aloittaa myös korjaus- ja kehittämisohjelma. Sekä Kajaanissa että Vekaranjärvellä varuskuntaravintoloita oli korjattu 1990-luvulla, mutta muiden rakennuksien osalta korjaustoimet olivat olleet vähäisiä. Varuskuntakeskusten peruskorjausvaiheen käynnistyessä 2000-luvun alussa Museovirasto ja Puolustushallinnon rakennuslaitos sopivat, että ne yhdessä päättävät arkkitehtuurin ja ominaispiirteiden säilyttämisestä kunkin rakennuksen korjaushankkeen yhteydessä. Sotilaskodeissa ja urheilutaloissa toiminnan kehittämiseen liittyvät muutokset on pystytty toteuttamaan ilman laajennusrakentamista. Varuskuntaravintoloissa henkilömäärän kasvu edellyttää myös tilojen laajentamista.

Periaatteena pitkäjänteinen ylläpito

Rakennusten hoidon ja korjaamisen vahva perusta on sama kuin rakennuksia alun perin rakennettaessakin: ne on tehty kovaan käyttöön. Lattioiden klinkkeri-, betonimosaiikki- ja kvartsivinyylilaatat ovat materiaaleina pitkäikäisiä ja kulutusta kestäviä samoin kuin pilarien, seinien ja kaiteiden betonipinnat ja puhtaaksimuuratut seinät. Maalattuja seinäpintoja on vältetty.

Sotilasalueilla rakennusten ylläpito on ollut oman hallinnonalan vastuulla 2000-luvulle saakka. Vekaranjärvellä ylläpito on hoidettu hyvin. Tämä on luonut hoidon ja kunnossapidon työntekijöille pitkän, henkilökohtaisen suhteen heidän vastuullaan oleviin rakennuksiin. Rakennuksista pidetään huolta ja niistä ollaan ylpeitä. ”Tämän järjestelmän käyttöikä on 25 vuotta, mutta tällaisella hoidolla ja pienillä osakorjauksilla se on kestänyt 45 vuotta.” ylläpidon laadun varmistaminen on edelleen puolustushallinnon käsissä, vaikka rakennuskannan ylläpitoa on ulkoistettu ja tämä on tuonut rakennuksiin muitakin toimijoita.

Vekaranjärven urheilutalon korjaukset

Vekaranjärven urheilutalossa oli aiemmin tehty korjauksia rakennusosissa, joissa tyypillisestikin on tiheämpi korjausväli. Uimahallin vesikattoa oli korjattu 1980-luvun alussa, liikuntasalin ja matalan osan vesikattoa 1990-luvun alussa. ikkuna- ja ulkolasiseiniin tehtiin muutostöitä 2008, liikuntasalin valaisimet uusittiin ja uima-allastilan yläpohjan betonipalkkeja vahvistettiin hiilikuitunauhoilla 2009.

Urheilutalon peruskorjauksen pääperiaate oli alkuperäistä arkkitehtuuria säilyttävällä korjauksella saada aikaan sellainen rakennus, jota voitaisiin pitää käyttökunnossa pintoja korjaamalla, rakennusosia ja järjestelmiä uusimalla mahdollisimman kauan kohtuullisin kustannuksin. Talon vanhojen toimintojen rinnalle sijoitettiin uusia toimintoja, ja talotekniikka piti saada nykyaikaiselle tasolle.

Urheilutalon päätilat korjattiin vanhojen materiaali- ja detaljiperiaatteiden mukaan huomioiden toimintojen edellyttämät tekniset parannukset. Sauna-, pesu- ja pukutiloja järjesteltiin uudelleen, esimerkiksi naisille tuli omat tilat uuden portaan kautta uima-altaalta seuraavaan kerrokseen. Reitit puku- ja peseytymistiloista uimahalliin ja kuntosaliin suunniteltiin turvallisemmiksi. Kellarikerrokseen tehtiin uudet päävartion tilat sekä urheiluhalleista erillinen kuntosali. Myös paloturvallisuutta parannettiin.

Uusi portaikko. Nykyään urheilutalossa on miesten ja naisten pukeutumistilat, joita varten rakennettiin uusi portaikko. Kuvat: Soile Tirilä, Museovirasto.

Urheilutalossa tarvittiin myös rakenneteknisiä uudistuksia ja parannuksia. Piha-alueiden vesien kulkua parannettiin ja salaojitusta uusittiin. Sokkelien vesieristyksiä uusittiin, julkisivuja ja muita ulkona olevia betonirakenteita kunnostettiin. Vesikattorakenne uusittiin muun muassa lämpöeristystä lisäten. Uima-altaan betonirakenteet korjattiin ja saunojen rakenteet uusittiin, kuten myös sisätilojen vesieristeet, laatoitus ja lattiapinnoitteet kestävää betonimosaiikkilaatoitusta lukuun ottamatta.

Uutta teknologiaa uimahalliin

Urheilutalossa ilmanvaihto- ja lämmitysjärjestelmät ovat hyvin keskeinen osa talon käyttömukavuutta, ja ne myös määrittelevät pitkälti talon tuomat käyttökustannukset. Uudet ilmanvaihtokoneet mitoitettiin nykymääräysten ja omistajan energiatehokkuusvaatimusten mukaisiksi. Sijoituspaikkana hyödynnettiin olemassa olleet laitetilat, jotka selkeytettiin uudelleenjärjestelyin. Uima- ja liikuntahalleissa säilytettiin arkkitehtuurin kannalta merkittävimmät kanavisto-osuudet uusimalla ne ja maalaamalla entisen kaltaisesti järjestelmän eri osat erottelevin tunnusvärein. Rakennus muutettiin taloteknisesti 1970-luvulta
2010-luvulle ilman merkittäviä julkisivuun aiheutuneita muutoksia.

Ilmanvaihdon punainen tunnusväri. Peruskorjauksessa pidettiin huolta alkuperäisten tekniikkaratkaisujen ilmeen säilyttämisestä. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto.

Uimahallin vedenkäsittelyjärjestelmä uusittiin nykyisiä vaatimuksia vastaavaksi. Käyttöturvallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä parannettiin korvaamalla allasveden kloori muilla kemikaaleilla. Nykyaikaisin suodattimin parannettiin vedenpuhdistuksen käyttövarmuutta, ja tehokkuutta parannettiin suuriakin käyttäjämääriä ajatellen. Kaikki uudet järjestelmäosat sijoitettiin siten, etteivät ne vaikuttaneet ulko- ja sisäpuoliseen arkkitehtuuriin. Sähköjärjestelmiin lisättiin ohjaustekniikkaa. läsnäoloilmaisimet puku-, pesu- ja wc-tiloihin sekä kuntosalin valo-ohjaus vähentävät energiankulutusta, tuovat käyttömukavuutta ja lisäävät turvallisuutta. Valaistuksessa käytetään energiankulutukseltaan edullisia led-valoja. Valaistuksen lisäksi uusi automaatiotekniikka ohjaa ilmanvaihdon tasoa, allasveden lämpöä ja kemikaaleja sekä vettä säästäviä suihkuja.

Tavoitteet toteutuivat

Tilaajan, käyttäjän ja Museoviraston tavoitteet onnistuttiin sovittamaan yhteen ja toteuttamaan hyvin. Rakennuksen käytettävyys ja tekniikka parantuivat ja energian käyttö pieneni olennaisesti. Takuuajan nsimmäisenä vuotena on ilmennyt hankkeen kokoluokkaan nähden normaali määrä tarkistustarpeita, lähinnä teknisten järjestelmien toimintaan liittyen. Järjestelmien säätöjen optimin saavuttamiseen menee yleensä kaksi vuotta. 2000-luvun aikana on peruskorjattu ja -parannettu sekä laajennettu myös Säkylän muonituskeskuksesta aloittaen Kajaanin urheilutalo, Säkylän sotilaskoti ja Kajaanin sotilaskoti. Vekaranjärven varuskuntaravintola linnan peruskorjaus ja laajennus on suunnitteilla, ja Vekaranjärven sotilaskodin hankesuunnitelma on tekeillä.

Vekaranjärven Sotilaskodin seiniä värittävät Howard Smithin teokset. Kuva: Soile Tirilä, Museovirasto.